Hei kaikki
Huomaan, että aika moni on turvautunut ammattiapuun tämän sairauden aikana. Keskusteluapuun siis muiden hoitojen lisäksi. Ehkä pitäisi itsekin. Jostain syystä on vaan sellainen lukko päällä tuon asian suhteen. Tuntuu, että pitää olla vahva ja selvitä tästä ilman apua. Tiedän, että on typerää hävetä avun hakemista. Tunteet kun kuitenkin vyöryvät päälle välillä hyvinkin ahdistavina. Läheisiä ei viitsi koko ajan rasittaa, joten ehkä olisi parempi ”oksentaa” ajatukset asiantuntijalle, joka pystyy suhtautumaan niihin ulkopuolisen silmin. Etenkin nyt kun fyysinen vointi ihan ok, tunnepuoli myllertää enemmän.