Nyt, kun olen saanut järjesteltyä arkiasiat rullaamaan, minulle jää aikaa stressata syöpäasioista. Ei kovin kivaa. Olin työnhakuluennolla missä käytiin läpi tavallisia kysymyksiä muun muassa ”missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua”. Mieleeni tuli vain, että 90% todennäköisyydellä olen elossa. Oikeasti luku on vielä suurempi, mutta enhän minä voi haastattelussa sanoa mitään tuollaista. Onneksi on jo opintoihin liittyvä harjoittelupaikka sovittu kauan sitten. Ja se on muutenkin kaikin puolin hyvä paikka, jossa on mukavia ihmisiä. Silti mietin aika paljon miten tämä vaikuttaa tuleviin töihin. Jos menen joskus uuteen työpaikkaan, niin mitä kannattaa kertoa haastattelussa ja töissä.