Syövän myötä suhteeni kuolemaan on tullut myös jotenkin luontevammaksi. En ainakaan pelkää sitä. Toki haluaisin, että minulla olisi mahdollisimman hyvä elämä pitkään, mutta tosiaan kuolemaa en pelkää. Lisäksi mielessäni on käväissyt ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä eli uskonko siihen. No, en tosiaan ole siinä päässyt kovinkaan pitkälle, mutta tällaista pohdintaa on käväissyt mielessäni. Toisaalta olen ajatellut, että nyt kun olen toistaiseksi terve, niin tärkeintä on elää elämää mahdollisimman täydesti ja hyvin. Niin hyvin kuin pystyy.