Hei syopalainen!

Itselle on tullut myös tärkeäksi se, että en haluaisi enää tehdä huonoja valintoja . En halua, että elämäni menee hukkaan ja olen joskus vanhana ( jos sinne asti elän) katkera eletystä elämästäni tai oikeastaan elämättömästä elämästäni. Hyvä sana tuo ” hengellinen herätys”. Itsellenikin syöpä on ollut tietyllä tavalla uskonnollinen kokemus, vaikka itsekään en tunnusta mitään tiettyä uskontoa. On kuitenkin tullut pohdittua uskonnollisia kysymyksiä, kuin esimerkiksi ” mikä on elämäni tarkoitus? ja suhteeni kuolemaan on myös tullut pohdittua. Syöpä on avannut minulle tien uudelleen syntymiseen, uuteen alkuun elämässä ja se on ollut hyväkin asia, vaikka syöpä kokemuksena on ollutkin raskas fyysisesti ja henkisesti. Se on koetellut minua ihmisenä kokonaisvaltaisesti, mutta tuonut mukanaan myös hyviä asioita. Syöpä sairautena on tuntunut pelottavalta, ahdistavalta, raivostuttavalta , surulliselta . Syöpä on kuitenkin myös avannut silmiäni myös hyvässä mielessä ja elämä näyttäytyy nyt paremmassa valossa kuin ennen sairastumistani. Elämä on lyhyt ja ei ole aikaa hukattavaksi. Edelleen olen toki kiitollinen myös siitä, että olen toistaiseksi terve ja se ei ole itsestään selvää.