Hei Kesanto ja Efeso!

Ei minunkaan mielestäni tarvitse olla väkisin positiivinen vaan ole aidosti oma itsesi. Ihmiset ympärillä vaan ovat omallakin kohdallani sanoneet nuo typäriltä kuulostavat ja raivostuttavat sanat ” ole positiivinen”. MInulle yksi kriisityöntekijä sanoi, että väkisin ei pidä olla mitään.
Sairastuminen ei todellakaan tee oloa mukavaksi vaan ajaa heikkoon ja ahdistuneeseen tilaan. Mielialat vaihtelevat voimakkaasti ja fyysisesti ja henkisesti on väsynyt. Ei siinä tarvitse todellakaan olla positiivinen! Mehän ollaan ihmisiä, tuntevia sellaisia!

Positiivisuus omasta mielestäni voisi tarkoittaa pikemminkin sitä, että ei menetä toivoa paremmasta. Siihen taas vaikuttaa jokaisen potilaan sairaus , sen levinneisyysaste yms. Onko kaikilla siis toivoa edes paremmasta?

Sitten taas tullaan siihen, mitä ollaan jo jossain aikaisemmassakin ketjussa pohdittu, että vaikuttaako mieliala sairaudesta toipumiseen? Sen yksi lääkäri sanoi minulle, että positiivinen ajattelu ei paranna syövästä.

Itse kysyin viime kontrollikäynnillä lääkäriltä, että osaako hän sanoa mitään, mistä minun syöpäni olisi tullut. Vastaus oli, että siihen on vaikuttanut monet tekijät. Se olisi siis monen asian summa. Itse en tiedä mitä syövästäni ajatella.

Olen jutellut ammattiauttajien kanssa ja he ovat todenneet, että sairaus olisi kuitenkin tärkeää käsitellä. MInulle kirjoittaminen on yksi ilmaisumuoto ja tunteiden ja ajatusten kirjoittaminen spontaanisti on minulle tärkeä ilmaisumuoto. Näin olen käsitellyt paljon sairastumistani kokonaisuudesssaan. Jos sairausta en käsittele niin se voi kuulemma aiheuttaa myöhemmin erilaisia ongelmia. Levollista itsenäisyyspäivää kaikille!