Hei taas!

Efeso: Voi olla, että proffan sanoissa on joku osa ihan tottakin. Mulle yks psyk. hoitaja sanoi, että voisi suhtautua lempeydellä myös kurjiin olotiloihinsa, koska on täysin ymmärrettävää, että sairaus v…tuttaa, ahdistaa, surettaa ym. Ei kukaan halua sairastua syöpään. Itse en näe sanan positiivisuus kuuluvan sairausprosessiin muuten kuin juurikin niin, että mieliala pysyy toiveikkaana tulevaisuuden suhteen. Eli että tervehtyminen on mahdollista. Mutta omalla kohdallani totuus oli, että sairauden alkuvaiheesta eteenpäin mielialat vaihtelivat tosi voimakkaasti ja oli hetkiä, jolloin v…tutti ihan suunnattomasti ja sitten oli taas vähän helpompaa. Nyt hoitojen jälkeen tuli suremiselle tilaa. Nyt näin vuoden vaihtuessa, kun ekasta leikkauksesta on kulunut reilu vuosi niin voin todeta, että tämä vuosi on ollut tosi raskas henkisesti ja fyysisesti. Toki, kuten jo olen aikaisemminkin sanonut, niin syöpä on tuonut myös hyviä asioita elämääni. Uudenlaista tapaa katsella maailmaa jne.

kiiukka2012: leikkauksesta sen verran, että on varmaan ihan hyvä puhua peloistaan myös hoitajille. Näin ainakin itse olen tehnyt, jos on pelottanut. Itse en ole leikkausta pelännyt ja oikeastaan kaikki kolme leikkausta ovat menneet nukutuksen osalta eri tavalla. Ekan leikkauksen kohdalla kävi niin, että nukahdin jo epiduraalipuudutuksen jälkeen todennäköisesti rauhottavien lääkkeitten ansioista ja heräsin seuraavan kerran kun leikkaus oli jo tehty 🙂 Olen ollut siis jo täysin unessa kun mut on aseteltu leikkauspöydälle. Toinen leikkaus meni niin, että huomasin, kun sain nukutusaineen leikkaussalissa, että hetken päästä silmissä alkoi sumenemaan ja nukahdin. Kolmannen leikkauksen kohdalla meni sitten niin, että mulla meni taju kuin veitsellä leikaten nukutusaineen antamisen jälkeen. Itse olen aina luottanut sairaalan henkilökuntaan ja kaikki leikkaukseni meni tosi hyvin. Toisen leikkauksen jälkeen tuli sisäinen verenvuoto, mutta se ei tullut itse leikauksessa ja parani muutamassa viikossa. Itse kysyin anestesialääkäriltä, että onko mahdollista, että en olekaan tarpeeksi unessa. Hän totesi, että ei ole. Otsalle kuulemma laitetaan laite, josta näkee unen syvyyden. Oma neuvoni sinulle on, että kerro sairaalan henkilökunnalle tunteistasi ja pyri ottamaan mahdollisimman rennosti leikauksen osalta. Kyllä se hyvin menee. Toki siihen vaikuttaa potilaan muukin terveys, muut sairaudet jne.

Omalla kohdallani maailma romahti kyllä, kun kuulin, että mulla on syöpä. Pääni oli välittömästi täynnä valtavasti kysymyksiä, joihin ei löytynyt heti vastauksia. Epävarmuus tulevaisuuden suhteen ja kuten jo aikaisemminkin olen sanonut, niin minusta syöpä sairastumisvaiheessa on tuonut mukanaan paljon negatiivisia tunteita. Vihaa, turvattomuutta, yksinäisyyttä, surua, pettymystä, ahdistusta , pelkoa. Kaukana positiivisuudesta! Tällä hetkellä, kun hoidoista on kulunut melkein 8 kk niin olen levollisempi ja positiivisempi. Toki vieläkin on ajoittain alakuloisuutta, mutta uskon kuitenkin parempaan tulevaisuuteen. Kovasti voimia sinulle!