Hei kiiukka2012!

Kiitos tsempistä! Voin hyvin ymmärtää, että se oli varmasti shokki, kun sait rintasyöpädiagnoosin. Kyllä se munasarjasyöpä mullekin oli shokki ja itkin , kun kuulin siitä lääkäriltä. Jonkun aikaa sitä kulki ihan kuin sumussa. Oli jotenkin epätodellinen olo. Itse tosiaan suosittelen sitä, että puhuu tunteistaan sairaalassa , kun menee leikkaukseen ja saa hoitoja yms. Se helpotti ainakin mua. Toki voin ainakin omakohtaisesti sanoa, että mulla tää syöpävuosi on ollut kokonaisuudessaan raskas. Ei pelkästään operaatiot ja hoidot vaan muutenkin tää sairaus on tosiaan vienyt henkisesti voimia. Nyt syksyllä mulle tuli eteen kunnon aallonpohja ja mieli alkoi olla todella synkkä. Onneksi pääsin juttelemaan hyvän psykiatrin kanssa. Olen käynyt hänen kanssaan nyt juttelemassa ja aloitin myös masennuslääkityksen. Toki en saanut vain lääkkeitä kotiin vaan lääkityksen lisäksi käyn juttelemassa ja tarkoituksena on saada tää mun henkinen puoli tasapainoisemmaksi ajan kanssa.