Hei Viuhka, Hanne ja kaikki muutkin!

Hanne, kirjoituksesi oli viisas, mutta samalla lämminhenkinen. Ajattelen asioista sinun tavallasi.
Minunkin syöpämatkani alkoi elokuun alussa 2016. Tosin se on ollut fyysisesti lyhyempi, kuin Hannella, vaikka henkisesti se jatkuu edelleenkin. Minulta poistettiin päivystyksessä avoleikkauksena verta vuotanut nelisenttinen syöpämöhkäle sigmasuolesta. Etäpesäkkeitä ei löytynyt, joten siirryin suoraan seurantaan. ”Se taisi olla siinä” sanoi kirurgikin kuulema leikkaussalista tultuaan, mutta järkytys tapahtuneesta tuli minulle myöhemmin. Kaikki oli käynyt niin nopeasti.
Nyt olen hyväkuntoinen viisikymppinen. Terveeksi en kai saa itseäni kutsua ensimmäisten viiden vuoden aikana, mutta temppuilevan suolen lisäksi ei syöpä ole jättänyt minuun merkkejä…tosin henkisesti olen edelleenkin herkkä. Aivan kuin aistini olisivat herkistyneet tuosta 2016 elokuusta. Katselen, kuuntelen, ihmettelen maailmaa ja maailman menoa…ja itku tulee helposti. Ehkä siinä on jotain hyvääkin. 🙂

Mahdollisimman hyvää joulun odotusta kaikille, erityisesti Viuhkalle. Muista, että vaikka yhä useammat sairastuvat syöpään, yhä useammat parantuvat siitä!